Mä oon aina ollut pieni. Syystä tai toisesta, ilman syömishäiriötä tai sen kanssa. Varsinkin sen kanssa. Mun 162 senttinen varteni koki aikamoisen kolauksen alkaessani odottamaan esikoistani. Normaalisti karvan alle 50 kiloinen nainen paisui kuin pullataikina.. Vaikka todellisuudessa raskauskiloja tuli alle 10. Hei, olisin voinut paisua enemmän jo siinä vaiheessa, sillä mulla meni selkä niin sanotusti rikki jo alkumetreillä ja kilometriä pidempään kävelyyn en pystynyt. En vaikka olisin lyllertänyt hitaammin kuin kilpikonna. Todennäköisesti ympärivuorokautinen, jo viikolla 4 (kun en vielä edes tiennyt olevani raskaana..) alkanut pahoinvointi pelasti mut liioilta kiloilta. HEI EI SE HAITTAA. Otin niitä kiloja siinä synnytyksen jälkeen ihan muidenkin puolesta.
Joulukuussa 2013, tyttäreni ollessa 8kk havahduin vaa'an lukemaan, joka ei 28 vuoden aikana ollut ikinä näyttänyt mun kohdalla niin isoa lukua. Aina urheilua harrastanut ja jatkuvasti liikkeellä ollut nainen oli muuttunut pullaa mussuttavaksi (ei kuitenkaan leipovaksi ;)) kotiäidiksi. Juuri sellaiseksi miksi en koskaan aikonut.. Mä halusin olla se hiekkalaatikon kuumin äiti. Syystä tai toisesta.
Huhtikuussa 2014, tasan vuosi O:n syntymästä huomasin että peilistä katsoo taas se sama nainen. Mutta hitoksen paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta! Tähän tilanteeseen oon päässyt pitkillä vaunulenkeillä, kotijumpalla ja sen lisäksi salitreenillä. Alkuun kävin 4-5 kertaa viikossa salilla, nyt käyn 2-3 kertaa, ja se riittää. Mä en aio tehdä treenaamisesta pakkopullaa, en aio noudattaa mitään tiukkaa dieettiä. Mun kohdalla se ei toimi. Ja ainoo mikä mua motivoi, on peilikuva ja se hyvä olo mikä urheilun jälkeen tulee. Ja pakko myöntää; näin karvan verran yli 50 kiloisena, yli kymmenen kiloa laihtuneena, suhteellisen isoja painoja penkistä nostavana naisena oon helvetin ylpee itestäni. Ylpee siitä että tein tän oikein, enkä ratkennut samaan kierteeseen kun syömishäiriöaikana. Ylpee siitä että vauva-arjen keskellä mä sain itseeni niskasta kiinni ja otin sitä omaa aikaa salilla. Yksinkertaisesti ylpeä!
Kiitos mun ihanille naisille, te tiedätte ketä olette! Ilman teitä olisin vasta puolivälissä tätä urakkaa. Erityiskiitos yhdelle, tiedät kyllä kuka olet ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti